Nakit ja muusi – Suomalaisen makkarakirja

Tänään halusin laittaa pääruoaksi jotain, jota perinteisesti en voi sietää, nimittäin makkaraa. Aiheeseen perehdyin kulttuurihistorian näkökulmasta ja kirjavalintani osui Haapion, Vahteran ja Nurmen erinomaiseen opukseen. Kolme viisasta käyvät läpi makkaran lajeineen, sanastoineen, historioineen ja hauskoine knoppitietoineen. Siskonmakkara ei liity mitenkään lähisukulaisiin, vaan on saanut nimensä ruotsinkielen sanasta syskorvon, joka puolestaan on alkujaan ranskan kielen sanasta ”makkara” eli saucisson.

Kirjan humoristinen sävy ulottuu myös resepteihin. Jos joku haluaa lukea, miten tehdään uunimakkaraa, niin ei tarvitse etsiä tämän kauempaa... Itse päädyin kuitenkin reseptiin Makkaraa a la carbonara. Makkaravalintani oli Wilhelmin Feta-Mustapippuria, joka kesti paistamisen oikein hyvin makuaan menettämättä. Spagetin korvasin tagliatelle-pinaattipastalla, jota usein käytän muutenkin, ja ruokakermani oli Oatly-kaurakermaa, joka on maultaan neutraali ja sopi tuhtiin ruokaan oikein mainiosti. Juustossa oli huonoa onnea, sillä parmesaania ei lähikaupassani ollut ja kokeilemani korvike Emmental-Mozzarella maistui tässä yhteydessä varsin pahalta.

Ruoka itsessään oli hyvin helppoa laittaa ja syödä, joskin valtavan raskasta ja tuhtia, kun ajattelee yleensä nauttimistani kala- ja kasvisruoista. Vaihtelua tällä kyllä saa ruokavalioonsa ja kiitettävän äijämäisen olon vielä jälkimakuna. Tämän jälkeen voi vaikka kammeta kiviä pellosta tai kaataa puolen hehtaarin metsän.

Muuntamaton resepti kuuluu:

500 g spagettia tai muuta pitkää pastaa

3 kananmunaa

1 dl kermaa

200 g italialaistyyppistä makkaraa

mustapippuria

Maldon-suolaa

parmesaaniraastetta

Voit katsoa kirjan saatavuuden kirjastostamme täältä.

- Antti -