Keskiajan keittiön salaisuudet

Sisarteoksena alkuruokaani oli Blomqvistin ja Hakomaan erinomainen Keskiajan keittiön salaisuudet. Kansien välistä löytyy ansiokasta arjen historiaa keskiajan elämästä, sekä hyvinkin haastavia ja houkuttelevia reseptejä. Aineosat on sidottu ajallisesti ja paikallisesti. Lukija saa reseptiä tähyillessään kuulla Liivinmaan viljasta ja sen roolista oluenpanemisessa. Lisäksi täytyy mainita autenttiset sitaatit vuosisatojen takaa, vaikkapa ”Ohjeita nuorille,” joista esimerkit ”Leikkaa liha veitsellä äläkä revi paloja irti hampaillasi” tai ”Älä pistä ruokapalaasi suola-astiaan, vaan ripota suolaa ruoallesi” ovat erinomaisia perusohjeita herrasmiehelle kuin herrasmiehelle... Kaikkinensa tämä on parasta mahdollista ruokakulttuuria ja hauskaa sivistystä edustava teos.

Reseptikseni täältä halusin jotain yhtä poikkeuksellista itselleni kuin makkara, nimittäin makea jälkiruoka. Köyhät ritarit ovat tuttuja monille, mutta eivät minulle. Mantelimaito täytyi korvata Valion perustavaralla ja peräti seitsemästä eri sokerista ja mausteesta tehtävä kirjan maustesokeri vaniljasokerilla, mutta muuten näin yksinkertaista reseptiä ei tarvitse muunnella.

Havaitsin kokatessani pullan kuivattamisen tärkeyden ja syödessäni makeuden ylenpalttisuuden. Kermalla, hillolla, voilla ja sokerilla ryyditetty valkoinen pulla on jotain, jota on vaikeaa verrata mihinkään muuhun makuelämykseen. Tietää kyllä saaneensa makeaa... ja on valmis jälleen työelämän turnajaiskentille – kunhan kävelee eikä mene autolla!

Muuntamaton resepti:

4 siivua kuivahkoa vaaleata leipää (esim. miedosti hapatettua omenaleipää)

0,5 dl mantelimaitoa

0,5 dl maustesokeria (resepti kirjassa)

1 kananmuna

suolaa

2 rkl voita paistamiseen

Keskiajan keittiön salaisuudet- teoksen saatavuustiedot näet verkkokirjastostamme täältä.

- Antti -

Nakit ja muusi – Suomalaisen makkarakirja

Tänään halusin laittaa pääruoaksi jotain, jota perinteisesti en voi sietää, nimittäin makkaraa. Aiheeseen perehdyin kulttuurihistorian näkökulmasta ja kirjavalintani osui Haapion, Vahteran ja Nurmen erinomaiseen opukseen. Kolme viisasta käyvät läpi makkaran lajeineen, sanastoineen, historioineen ja hauskoine knoppitietoineen. Siskonmakkara ei liity mitenkään lähisukulaisiin, vaan on saanut nimensä ruotsinkielen sanasta syskorvon, joka puolestaan on alkujaan ranskan kielen sanasta ”makkara” eli saucisson.

Kirjan humoristinen sävy ulottuu myös resepteihin. Jos joku haluaa lukea, miten tehdään uunimakkaraa, niin ei tarvitse etsiä tämän kauempaa... Itse päädyin kuitenkin reseptiin Makkaraa a la carbonara. Makkaravalintani oli Wilhelmin Feta-Mustapippuria, joka kesti paistamisen oikein hyvin makuaan menettämättä. Spagetin korvasin tagliatelle-pinaattipastalla, jota usein käytän muutenkin, ja ruokakermani oli Oatly-kaurakermaa, joka on maultaan neutraali ja sopi tuhtiin ruokaan oikein mainiosti. Juustossa oli huonoa onnea, sillä parmesaania ei lähikaupassani ollut ja kokeilemani korvike Emmental-Mozzarella maistui tässä yhteydessä varsin pahalta.

Ruoka itsessään oli hyvin helppoa laittaa ja syödä, joskin valtavan raskasta ja tuhtia, kun ajattelee yleensä nauttimistani kala- ja kasvisruoista. Vaihtelua tällä kyllä saa ruokavalioonsa ja kiitettävän äijämäisen olon vielä jälkimakuna. Tämän jälkeen voi vaikka kammeta kiviä pellosta tai kaataa puolen hehtaarin metsän.

Muuntamaton resepti kuuluu:

500 g spagettia tai muuta pitkää pastaa

3 kananmunaa

1 dl kermaa

200 g italialaistyyppistä makkaraa

mustapippuria

Maldon-suolaa

parmesaaniraastetta

Voit katsoa kirjan saatavuuden kirjastostamme täältä.

- Antti -